Poliisin toiminnassa ei ole väkivallalle sijaa

Päijät-Hämeen käräjäoikeus antoi tänään päätöksensä Lahden poliisivankilan tapahtumista helmikuussa 2019. Perehdymme päätökseen Poliisihallituksessa ja katsomme, aiheuttaako se tarvetta kehittämistoimenpiteille. Hämeen poliisilaitos vastaa asian virkamiesoikeudellisista toimista. Totean, että poliisissa ei hyväksytä tekoja jotka ovat lain, ohjeistusten tai poliisin arvojen vastaisia. Väkivallalle poliisin toiminnassa ei ole sijaa.

Jokainen poliisin toimintaan liittyvä rikostuomio on liikaa, mutta se ei saa leimata kaikkien niiden tuhansien työntekijöidemme työtä, jotka pyrkivät tekemään työnsä joka päivä mahdollisimman hyvin ja korkealla moraalilla erilaisissa haastavissa tilanteissa. Tapahtuman ympärille syntynyt mediahuomio on osoitus siitä, että tapahtuma on Suomessa hyvin poikkeuksellinen ‒ ja onneksi niin. Suomi on oikeusvaltio, jossa viranomaisten toiminta perustuu kaikilta osin lakiin ja siihen on voitava luottaa.

Poliisin voimankäyttö herättää syystäkin tunteita ja keskustelua, puututaanhan voimakeinoilla kaikkein syvimmin ihmisen perusoikeuksien ytimeen eli henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Väkivallan ja voimakeinojen käytön ero on selvä: ensimmäisessä kyse on rikoksesta ja jälkimmäisessä oikeudesta tarvittaessa turvata varsinaisen virkatehtävän suorittaminen ‒usein voimakeinojen käytöllä turvataan muiden ihmisten oikeuksien ja koskemattomuuden toteutuminen. Voimakeinojen käyttöä ohjaavat perus- ja ihmisoikeudet, poliisilain yleiset periaatteet sekä poliisin voimankäyttösäännöksen erityiset periaatteet.

Poliisitoiminnan periaatteena on voimankäyttötilanteen välttäminen. Tarve voimakeinojen käytölle voi syntyä, jos kohdehenkilö ei noudata poliisin antamia neuvoja, kehotuksia tai käskyjä. Tällöin poliisi suorittaa lainmukaisen tehtävänsä loppuun tarvittaessa tarpeellista ja oikeasuhtaista voimakeinoa käyttäen. Käytännön tilanteet ovat usein yllätyksellisiä, nopeasti eteneviä eikä niiden kehittyminen johonkin suuntaan ole ainoastaan poliisin valinnoista johtuvaa. Kaikissa tilanteissa poliisi pyrkii hoitamaan tehtävän ensisijaisesti vähimmän haitan periaatteella, kohdehenkilön ja sivullisten turvallisuus huomioiden.

Suomessa poliisi joutuu käyttämään voimakeinoja harvoin. Esimerkiksi maalis-heinäkuussa 2020 poliisilla on ollut noin puoli miljoonaa hälytystehtävää, voimakeinojen käyttöön poliisi on joutunut turvautumaan hieman alle 4000 kertaa. Voimakeinoja on siis jouduttu käyttämään 0,8 prosentissa tehtävistä eli harvemmin kuin kerran sataa hälytystehtävää kohden. Voimankäyttötilanteista kohdehenkilölle oli aiheutunut jotakin vahinkoa kuten naarmuja, ruhjeita tai poliisikoiran purema noin 50 tapauksessa, puolet näistä lieviä. Ampuma-asetta poliisi käytti kahdesti. Yhtään vakavaa henkilövahinkoa ei tapahtunut. Myös viime vuonna julkaistu väitöstutkimus osoitti, että poliisin voimakeinojen käyttö on pidättyväistä ja voimankäytön seurauksena syntyneet vakavat seuraukset harvinaisia, samoin voimakeinojen käytöstä johtuvat moitteet tai tuomiot.

Suomalaisen poliisityöskentelyn laatuvaatimukset ovat kovat. Ne alkavat jo rekrytoinneista ja peruskoulutuksesta ja jatkuvat läpi uran. Suomalainen poliisikoulutus on kansainvälisestikin arvostettua ja voimankäytön koulutus yksi merkittävä osa sitä. Läpi opintojen, myös osana voimankäytön opetusta, opetuksen ytimessä on aina myös poliisityöhön kuuluva tiukka lain noudattaminen ja korkea eettisyys. Voimankäyttötaitoja ylläpidetään säännöllisellä koulutuksella ja harjoittelulla. Poliisit saavat nykyisin koulutusta myös stressaavien tilanteiden hallintaan. Poliisin toiminta on joka päivä suurennuslasin alla ja sen tuleekin kestää ulkopuolinen tarkastelu.

Suomi on monilla mittareilla yksi maailman turvallisimmista maista ja myös luottamus poliisiin on poikkeuksellisen korkeaa. Näistä asioista on koko yhteiskunnan kannalta elintärkeää pitää kiinni. Samalla meidän on pystyttävä ylläpitämään myös korkeaa turvallisuuden tunnetta ‒ tunnetta siitä, että voimme luottaa olevamme täällä turvassa. Siinä yhtenä kantavana voimana on yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen, toisena luottamus viranomaisten palveluihin ja siihen, että viranomaisilla on todellinen valmius vastata eniten pelkoa aiheuttaviin tehtäviin ‒ ennalta estämään vahingolliset ilmiöt tai viimeistään kiireellisessä hätätilanteessa selvittämään ja hoitamaan tilanteet.

”Pelekääkkö nää polliisia” on vanha sanonta Pohjois-Suomesta. Tähän päivään poliisin pelkääminen sen varsinaisessa merkityksessä ei kuulu, eikä pidä kuulua. Poliisi haluaa olla kasvollinen ja helposti lähestyttävä ‒ kaikkien turvaaja, kaikkina aikoina. Ihmisten ja yhteisöjen luottamus poliisia ja poliisin lainmukaista toimintaa kohtaan on toimintamme elinehto. Sen eteen me teemme töitä joka päivä ja jokaisessa kohtaamisessa.

 

36

Heräsikö ajatuksia? Kommentoi: